Minulla menee nyt oikeastaan ihan hyvin. Elän hetkessä ja se hetki on ihan mukava. Jos seinälläni ei olisi lappua, joka muistuttaa perjanatain ajasta psykiatrille, voisin vaipua täysin tähän mukavaan välitilaan. Minulla on nyt viikko vapaata koulusta, tämän päivän olen lähinnä viettänyt sängyssä nukkuen, lukien ja katsoen amerikkalaisia televisiosarjoja. Ne ovat asioita, joista pidän, vaikka eivätkään asioita, joita minun pitäisi tehdä liikaa.

Eilenkin oli hyvä päivä. Otin elämäni ensimmäisen verikokeen. Se oli tilanne, jota olin pelännyt jo kauan etukäteen. Pelkäsin, että pyörryn. Olen jo kerran aikaisemmin pyörtynyt koulussa, eikä se ollut mukava kokemus. Vasta siinä vaiheessa, kun minulta otettiin verta, aloin voida pahoin. Mutta en pyörtynyt. Jälkeenpäin olo oli lähes euforinen ja minusta tuntui hieman enemmän tulevalta lääkäriltä.

Huomenna on myös hyvä päivä. Olen päättänyt niin. Illalla aion tanssia paljon. Ja minulla tulee olemaan hauskaa. Päivällä aion syödä kunnolla, vaikka tänään en jaksanutkaan lähteä syömään tai kauppaan. Huomenna jaksan.