Sisälläni vallitsee tyhjyys. Huomenna on tentti, en ole lukenut kunnolla. Minne on hvinnyt se tyttö, joka halusi aina olla paras tai ainakin melkein? Minä en jaksa välittää. Kunhan pääsen läpi, ettei tarvitse lukea uusintaan. Kun en nyt tähänkään ole jaksanut. Ja jos on pakko uusia, niin ei sekään nyt oikeastaan haittaa.

Olen kuitenkin yrittänyt opiskella. Nyt pääni on täynnä pumpulia ja silmien takana jomottaa. Olen kahlannut läpi liian monet luentoslaidit kuitenkaan oppimatta juuri mitään. Lukenut vain läpi. Tajusin juuri, etten ole käynyt ulkona kahteen päivään. Tänään satoi lunta, näin ikkunasta. Miksi aloin lukea vasta eilen? Ei yliopistossa enää pitäisi pärjätä sillä. Ehkä en pärjääkään, oma vika.

Kun makaan peiton alla silmät kiinni, vaikka vielä pitäisi lukea, mietin johtuuko saamattomuuteni masennuksesta vai puhtaasta laiskuudesta. Molemmat minulta löytyy. Miksi nyt on niin vaikeaa? Opiskelen kuitenkin juuri sitä alaa, jota olen aina halunnut. Asioita, joista olen kiinnostunut. Mutta minua ei kiinnosta nyt mikään, haluaisin vain nukkua. Kaikki on liian raskasta ja tuntuu turhalta.

Kuka on vienyt opiskelumotivaationi? Tarvitsisin sen nyt takaisin, kiitos.