Näin ystävänpäivän kunniaksi esittelen teille joitakin ystäviäni. Masennus on niistä ehkä minulle läheisin ja siksi aionkin aloittaa Masennuksesta. Masennus on sangen erikoinen kaveri, se saa minut toisinaan täysin pauloihinsa enkä tahtoisi viettää aikaa kenenkään muun kanssa. Toisaalta tiedän, että Masennus ei ole minulle hyväksi. Olenkin monesti yrittänyt tehdä lopun ystävyydestämme, mutta Masennus ei vain tunnu tajuavan.

Yleensä Masennus tuo mukanaan joitain kavereitaan, joista Selittämätön Suru on yksi. Selittämätön Suru pitää etenkin pitkistä kävelylenkeistä, joilla se usein yllättää minut. Kun Selittämätön Suru tulee vierailulle, sillä on usein tapana jäädä pidemmäksi aikaa, joskus jopa viikoiksi. Se on oikein hyvää pataa Masennuksen kanssa ja koska Masennus viettää kanssani niin paljon aikaa, ei Selittämätön Surukaan oikein malttaisi lähteä.

Myös Pohjaton Yksinäisyys kuuluu kaveriporukkaan, jota Masennus on minulle ystävällisesti esitellyt. Pohjaton Yksinäisyys seurustelee Pelon kanssa, joten ne tulevat yleensä yhdessä kylään. Ne eivät onneksi ole yhtä pitkäaikaisia vieraita kuin Selittämätön Suru, mutta sen sijaan ne käyvät kylässä toisinaan erittäin tiuhaan tahtiin. Pelko tulee välillä yksinkin vierailulle, yleensä aivan yllättäin. Se on hieman ärsyttävää, sillä Pelolla on tapana vaatia paljon huomiota. Eikä Pelko ymmärrä, kun yritän selittää, että kesken tentin ei oikein ole hyvä hetki vierailla. Pelko on vähän ajattelematon aina välillä.

Ehkä eniten aikaa vietän nykyisin Välinpitämättömyyden kanssa. Välinpitämättömyys on kieltämättä aika tylsä, mutta omalla tavallaan mukava, etenkin kun siihen tutustuu vähän paremmin. Sen vakiovastaus on "ihan sama" ja sen lempipuuhaa on pysyä koko päivä peiton alla. Usein minusta huomaa, kun olen viettänyt liikaa aikaa Välinpitämättömyyden kanssa. Välinpitämättömyys pelkää vähän Masennusta, vaikka ne oikeastaan ovatkin kavereita. Usein Välinpitämättömyys uskaltaa tulla kylään vasta kun Masennus on lähtenyt.

Mainitsemisen arvoinen ystävä on myös Onnellisuus. Se on aivan ihana ystävä, sellainen jonka vierailuja oikein odottaa ja jota jää todella kaipaamaan. Meillä on aina niin hauskaa yhdessä! Onnellisuus on kuitenkin aika epäluotettava kaveri, siksi en voi sanoa, että olisimme lopulta kovinkaan läheisiä. Se menee ja tulee silloin kun haluaa eikä viivy yleensä kovinkaan kauaa, vaikka kuinka yrittäisin suostutella. Se johtuu ehkä siitä, että Masennus ja Masennuksen kaverit eivät oikein tule Onnellisuuden kanssa toimeen. Ne eivät vain mahdu samaan huoneeseen. Olen yrittänyt sanoa niille, että niiden pitäisi yrittää pysyä poissa, kun Onnellisuus on kylässä, mutta etenkin Pelolle se pyyntö on liikaa.

Tässä ovat siis ystävät, joiden kanssa vietän nykyisin erittäin paljon aikaa. Suurimman osan kanssa olen vain jotenkin ajautunut ystäviksi, ehkä ilman Masennusta en olisi näin läheinen kenenkään kanssa. Tai ehkä olisin voinut tutustua lähemmin Onnellisuuteen, se vaikuttaa niin hauskalta tyypiltä. Ehkä jos saisin tutustuttua Onnellisuuteen paremmin, se voisi tutustuttaa minut joihinkin kavereihinsa. Olen kuullut, että Onnellisuuden läheinen ystävä, Elämänilo, olisi etenkin tutustumisen arvoinen. Ehkä minun pitäisikin näin ystävänpäivän kunniaksi muistaa Onnellisuutta kortilla. Masennukselta sain jo yhden, mutta en kuitenkaan taida vastata siihen.