Joihinkin sanoihin minulla on vahvempi suhde kuin toisiin. Lempiverbini on saksankielen verbi beobachten, tarkkailla. Pidän siitä, miltä sana kuulostaa lausuttuna, pehmeät b-äänteet, välissä "ach" kuin henkäys, lopussa t-kirjain luomassa ryhtiä. Ich beobachte, minä tarkkailen.

Vuosia sitten olin teatterissa katsomassa esitystä kielellä, jota en vielä osannut ihmisten keskellä, joita en vielä tuntenut. Ihailin näyttelijöiden eläytymistä ja taitoa, kuitenkaan kokonaisuutta ymmärtämättä. Silloin päässäni alkoi pyöriä tuo sana. Beobachten. En millään muistanut, mitä se tarkoitti. Olin ehkä kuullut sen aikaisemmin päivällä ja nyt se palasi mieleeni. Toistelin sanaa pääni sisällä näytelmän loppuun saakka, kotona tarkistin sanakirjasta sanan merkityksen.

Tarkkailla. Aloin pitää sanasta vieläkin enemmän. Olen aina pitänyt itseäni tarkkailijana Rakastan tarinoita ja mielenkiintoisia ihmisiä. Imen sisääni kertomuksia erikoisista ihmiskohtaloista. Tarkkailen ympäröivää maailmaa mielenkiinnolla, kuitenkin hieman sivusta. Ympärilläni ihmiset rakastuvat, eroavat, muuttavat ja tekevät suuria päätöksiä. Minä seuraan sivusta ja tarkkailen.