"Sulla on surulliset silmät", mies sanoo ja tulee liian lähelle. Se on kännissä ja yrittää iskeä. En vastaa mitään, hymyilen vain väkinäisesti ja lähden vessaan.

Vessassa lisään huulilleni punaa ja jään katsomaan peilikuvaani. Peilistä tuijottaa takaisin nuori nainen, jonka kasvoille tunteja aiemmin huolella levitetty meikki on alkanut levitä. Kasvot ovat hoikat ja kalpeat, vessan koleassa valaistuksessa jotenkin sairaat. En ole taaskaan jaksanut nyppiä kulmakarvojani kuukausiin. Vallattoman kiharat hiukset eivät enää muista alkuillasta tapaamaansa suoristusrautaa.

Tuijotan peilin naista suoraan silmiin. Nainen tuijottaa takaisin silmillään, jotka ovat samanväriset kuin isällänikin. Tässä valossa likaisen vihreät. Hymyilen peilikuvalleni. Suutelen liian huulipunan paperipyyhkeeseen ja lähden takaisin liian meluisan baarin puolelle. Menen tanssimaan. Kun tanssin, katson miestä suoraan silmiin. Eivät minun silmäni ole surulliset, näethän.