Olen taas alkanut kirjoittaa. Tai siis kohta alan, mutta nyt tiedän, mitä aion kirjoittaa. Sain taas suuren inspiraation, sitä tapahtuu aina välillä. Tarina, jonka kirjoittamisen lopetin vuosi sitten, on alkanut elää pääni sisällä uudestaan ja uudenlaisena. Olen pari viimeisintä päivää elänyt luomieni henkilöhahmojen kanssa ja ajatellut heidän ajatuksiaan. Se on tuntunut hyvältä.

Olen aina keksinyt tarinoita. Kun opin lukemaan, minulle oli aivan selvää, että tulen vielä kirjoittamaan useita kirjoja, mieluiten mahdollisimman nuorena. Ehkä se pieni tyttö olisi nyt ihmeissään, kun en vieläkään ole saanut kirjoitettua mitään merkittävää. Vaikka olinhan minä yläasteella koulun lehden toimittaja ja kirjoitin joka lehteen muutaman jutun, mutta se ei ehkä riitä sille pienelle ja omien kertomuksiensa erinomaisuudesta varmalle tytölle. Se tyttö kirjoitti äitinsä vanhalla kirjoituskoneella liuskan toisensa jälkeen tarinoita lapsista, jotka tekivät suuria ja jännittäviä asioita.

Mutta sekään tyttö ei koskaan saanut yhtään kunnianhimoista romaaniaan kirjoitettua loppuun. Jossain vaiheessa kiinnostus aina herpaantui tai eteen tuli jokin mielenkiintoisempi projekti. Yhteys henkilöhahmoihin heikkeni eivätkä sanat enää tulleet oikeanlaisina paperille. Kirjoituskone siirrettiin taas pois kirjoituspöydältä.

Nyt aion taas kirjoittaa. Haluni saada jotakin valmiiksi on kasvanut vuosien aikana, ehkä siksi vuosi sitten hylkäämäni kirjoitusprojekti jäikin kytemään mieleni perukoille. Nyt se haluaa tulla kirjoitetuksi ja saada vihdoinkin loppunsa. Ja minä yritän parhaani.