Kummallinen olo on saanut seurakseen levottomuuden ja sitkeän päänsäryn, joka alkoi jo aamulla. Levottomuuden ansiosta suuntasin tänään keskustaan ostamaan kalaöljyä. En siksi, että se auttaisi levottomaan tai kummalliseen oloon, vaan lähinnä siksi, että se oli loppu. Olen lukenut, että kalaöljy suurina annoksina auttaa masennukseen ja olen päättänyt uskoa siihen. Ehkä se onkin auttanut, en osaa sanoa.

Ostettuani ne tärkeät kalaöljykapselit suuntasin kulkuni kirjakauppaan. Kirjakaupat kuuluvat yleensä lempipaikkoihini ja nytkin viihdyin siellä yli viisitoista minuuttia vain lukien kirjojen takakansia. Olin erikoisen oloni vuoksi luvannut itselleni yhden uuden pokkarin, sillä romaaneilla on minuun yleensä positiivinen vaikutus. Mikään kirjoista ei kuitenkaan puhutellut minua ja oikeastaan aloin jo turhautua. Lopulta päädyin kirjaan, jota olin jo aikaisemmin katsellut, vaikkei sekään nyt sykähdyttänyt. Huolestuttavaa.

Olen koko päivän miettinyt jotenkin tahmeasti ja kummallisesti. Tänään koulumatkalla jää rouskui jalkojeni alla ja kuuntelin ääntä jotenkin erikoisen tyytyväisenä. Jään rouskunta on hauska ääni. Sitten aloin miettiä, miksi jää minun allani hajoaa, kun se edessäni on vielä ehjää, eikö siitä kohtaa tietä muka kukaan muu ole juuri kävellyt? Katsoin taakseni ja näin rikkonaisen jään takanani. Hämmentävä ajatus täytti kipeän pääni ja jäi sinne pyörimään eikä lähtenyt ennen kuin pääsin koululle.

Nyt minun pitäisi ehkä mennä nukkumaan, sillä särkylääkkeet eivät ole tehonneet. Ei aina voi kuitenkaan nukkua, vaikka minä ehkä voisinkin. Taidan olla tulossa kipeäksi, voi miten mukavaa.