Lomakkeen ohje oli yksinkertainen: laita rasti ruutuun, jos kärsit seuraavista sairauksista. Helppoa, ei minulla ole astmaa, diabetestä tai sydänsairauksia, terve nuori ihminen kun olen. Mutta sieltä keskeltä pitkää sairauksien listaa se hyppäsi eteeni. Mielenterveyshäiriöt. No onhan minulla sellainen, kai. Tai siis siihenhän saan tukea ja hoitoa, säännöllisesti, mielenterveyshäiriöön nimeltä masennus.

Vieressäni opiskelukaveri täytti samaa lomaketta tylsällä lyijykynällä. En pystynyt laittamaan rastia yhteenkään kohtaan sairauksien listalla, en vain pystynyt. Mielenterveyshäiriö on ruma sana. Se aiheuttaa ennakkoluuloja ja pelkoja. Hullu. Vaikka olen joskus lukenut, että noin joka kymmenes suomalainen kärsii jostakin mielenterveyshäiriöstä. Ehkä tuo luku ei ole aivan oikea, mutta kohtalotovereitani on kuitenkin lukuisia. Liian monta, mutta silti jossakin piilossa.

Opiskelen alaa, jossa on ehkä erityisen tärkeää näyttää ulospäin se hyvä puoli. Olla kaunis ja menestyvä, sosiaalinen ja menevä. Kuulun minäkin siihen joukkoon, jotenkuten. Olisi vaikeaa myöntää kovinkaan monelle opiskelukaverille, että olen masentunut. Että toisinaan pelkään turhia asioita ja vain itken. Tai en enää, kun nyt syön lääkkeitä jotka turruttavat tunteita. Ei se kuulosta yhtään hyvältä, ei.

Siksi käteni ei suostunut piirtämään rastia ruutuun.