No niin, vuosi tosiaan taisi tuossa vaihtua. Itse otin uuden vuoden vastaan Tukholmassa iloisesti ruotsalasten keskellä mutta nyt olen taas Suomen loskasateessa. Blogikin täyttää kohta oikein vuoden, aika on kulunut todella nopeasti. Viime vuonna ei periaatteessa tapahtunut elämässäni suuria mullistuksia, en muuttanut, vaihtanut opiskelupaikkaa, rakastunut, saanut uusia sydänystäviä tai menettänyt sellaisia. Alkuvuosi kului lähinnä masennuksesta selviämisessä, jotenkin tuntuu että se koko aika meni tavallaan paikalla pysyessä. Henkistä kasvua tai jotakin sellaista taisi tapahtua, mutta vaivihkaa.

Kesällä lopetin masennuslääkkeiden syömisen, mikä olikin aika ahdistava kokemus lähinnä ärsyttävien vieroitusoireiden vuoksi. Terapiaa olen vhentänyt koko ajan, nyt ihan oikeasti viimeinen kerta on ensi viikolla. Sitten olen saanut vuoden Kelan tukea terapiaan ja seuraavalle vuodelle en ole sitä anonut. Syksyn terapia on muutenkin ollut todella turhaa, en ole viitsinyt puhua mistään enkä ole kokenut tarvetta puhua terapeutin kanssa. Huonot edellytykset kyseiselle prosessille siis.

Kun vertaa tilannettani vuoden takaiseen, niin olen nyt paljon seesteisempi. En ole pitkään aikaan joutunut kärsimään oikeasta masennusjaksosta, vaikka tietysti joskus on ollut vaikeampia hetkiä. Ne ovat kuitenkin menneet ohi aivan normaalisti eivätkä ole kestäneet viikkoja vaan ehkä päivän tai pari.

Luin viime vuonna myös enemmän kirjoja kuin parina aikaisempana vuotena. Ja elokuvissa kävin paljon, kesällä ilmaislippujen ansiosta noin kerran viikossa, syksyllä pari kertaa kuussa. Myös omaa tekstiä olen kirjoittanut monta sivua, tosin vähemmän kuin mitä piti. Tarinasta pidän kuitenkin vieläkin ja jatkan sitä aina sopivan hetken koittaessa

Kaikesta mukavasta huolimatta masennus jätti viime vuoden muistoihin ikävän sivumaun. Tällä uudella vuodella sitä ikävää makua ei ole, joten sen on helppo voittaa ja tulla paremmaksi vuodeksi. Ja minä todella uskon siihen.