Päivässä on ylimääräinen tunti tuhlattavaksi. Ulkona on jo pimeää ja minun sisäinen kelloni haluaisi vain nukkua. Järki tahtoisi pakottaa minut opiskelemaan, mutta mukavuudenhalu muistuttaa huomisesta vapaapäivästä, silloin on muutenkin parempi opiskella. Viime aikoina olen ottanut suurimman osan neuvoista mukavuudenhalulta ja tämä ilta ei taida olla poikkeus. Siksi vietän aikaa alusvaatteisillani viinilasi kädessäni ja yritän flirttailla virtuaalisesti jonkun tuntemattoman miehen kanssa. Järki murjottaa ja tiuskii, ettei siitä kuitenkaan mitään tule, parempi vaan jos kertaisin histologiaa. Mukavuudenhalu pitää kiinni viinilasista, sen hiljainen suunnitelma on hukuttaa järki lasiin.

Sydän, ei se jonka tehtävä on jatkuvasti pumpata verta, sillä sen on liian kova kiire, vaan se tunteellisempi, ei ole aivan tyytyväinen asetelmaan sekään. Se kuitenkin yritää löytää kiintymisen kohteita tietokoneen ruudulle ilmestyvistä sanoista ja senkin täytyy myöntää, että kyllä tämä voittaa vaaleanpunaisten kudosnäytteiden tutkimisen.

Välillä yksinäisyys yrittää tuoda ystävänsä epätoivon sotkemaan koko asetelman. Tai ehkä se on suunnitellut sen kaiken, se on kuitenkin aika ovela ja osaa vetää oikeista naruista ja löytää ne haavoittuvaisimmat hetket jotta se saisi jakamattoman huomioni. Epätoivo ei osaa kommunikoida muuta kun huutamalla. Se huutaa yksinäisyyden sanomaa, kaiken turhuutta ja osoittaa jokaisen kielioppivirheen tuntemattoman miehen tekstistä, joita sydän on kiltisti yrittänyt jättää huomiotta. Toisaalta epätoivo haluaisi tarttua jokaiseen vastaantulijaan tiukasti kiinni, koska parempaa tuskin on tulossa.

Järki yrittää ajaa epätoivon pois ja ylpeytensä niellen se lohduttelee epätoivon pelottamaa sydäntä. Se on ymmärtänyt, että tänään ei enää avata koulukirjoja. Tuntematon mies omalla koneellaan ei tiedä tilanteesta mitään, vaan tahtoo tietää mistä olen kotoisin ja mistä asioista pidän. Minä kerron ne samat asiat, jotka olen kertonut jo monta kertaa aikaisemmin ja sormet kirjoittavat samat kysymykset takaisin.

Ja minun sisäinen kelloni tahtoisi vain nukkua.