Minä haluaisin kirjoittaa. Haluaisin saada sotkuiset ajatukseni laskostettua tietokoneen tiedostoon yhden otsikon alle. Sitä minun pitäisis tehdä, siihen on nyt aikaa. Syksyllä alkaa taas opiskelu ja kiire, puolentoista kuukauden päästä. Mitä tapahtui suunnitelmalle kirjoittaa joka päivä, ainakin pari tuntia? Se hukkui kesälomaan. Hävitin yhteyden hahmoihin, niihin joihin ajatukseni eksyivät talven aikana päivittäin. Ne eivät enää päästä minua sisään ajatuksiinsa, minusta on tullut niille vieras.

Olin viime viikolla mökillä kolme päivää, enkä kirjoittanut sanaakaan. En myöskään lukenut tai piirtänyt. Olin vain, saunoin, katsoin televisiota ja pelasin tietokoneella pasianssia. Kolme päivää.

Tänään avasin Wordin ja päätin kirjoittaa. Sitä ennen kuitenkin luin ne sivut, mitkä olivat jo täynnä tekstiä. Korjasin kömpelöitä sanavalintoja ja mietin parempia ilmauksia. Joihinkin kohtiin olin tyytyväinen, moniin en. Ja sitten kun minun piti jatkaa, en taaskaan osannut. Tiesin, mitä tapahtuu ja mitä on tapahtunut, mutten miten. Tyyli oli kateissa, halu poistaa kaikki kasvoi. Nyt en osaa, totesin ja suljin tiedoston. Harmitti. Harmittaa.

Ehkä tunnin päästä, ehkä huomenna.