Jalkojen lihakset ovat kipeät, koska olen nyt kai sellainen ihminen, joka käy tyttöjen kanssa jumpissa. Ostin oikein uudet housutkin ihan vain sitä varten. Mietin kyllä samalla, että kyllähän niitä voi pitää kotihousuinakin. Paitsi etten minä kotona yleensä käytä housuja, tai no silloin jos on vieraita. Eli ne voisivat olla vieraskotihousut. Tai sitten vaan jatkan hyvin alkanutta jumppaharrastusta.

Olen taas ahdistunut aivan vääristä asioista. Tämän hetken suurimmat ahdistukset ovat sosiaalisia pelkoja. Eivät samanlaisia kuin silloin joskus vuosia sitten, kun muut ihmiset suorastaan pelottivat. Nykyisin en enää pelkää ihmisiä, samanlaisiahan me kaikki lopulta olemme. Nyt pelkään sitä, että ne muut ihmiset eivät enää pidäkään minusta. Tai että ne luulisivat minun olevan jotenkin yksinäinen ja outo. Siksi on tärkeää, että on monia eri kaveriporukoita, joihin voi kuulua mutta kuitenkin vähän etäisesti. Etteivät ne vaan luulisi olevansa minulle tärkeämpiä kuin mitä minä olen niille. Se on muuten ilmeisesti aika yleinen pelko, olen niin jostakin lukenut. Ihmiset haluavat olla yhtä tärkeitä toisilleen, muuten voi osoittautua heikoksi tai jotakin.

Opiskelusta en sitten oikeastaan osaakaan stressata. Se menee siinä sivussa, se on jotakin mikä tapahtuu kaiken muun välissä ja jonka jäädessä väliin pitää tuntea huonoa omaatuntoa. Yritän aina välillä innostua ja joskus onnistunkin, parhaiten silloin kun selitän jollekin ulkopuoliselle opiskeluistani. Silloin tulee välillä mietittyä, että onhan tämä nyt oikeastaan aika pirun kiinnostava ala.

Kohta nukun myöhäiset päiväunet. Mieltymykseni päiväuniin on pysynyt melko samanlaisena. Ehkä kuitenkin unenetarpeeni on vähän vähentynyt. Syytän siitä uusia terveitä elintapojani, joihin kuuluu melkein säännöllinen syöminen ja melkein säännöllinen liikunta. Liikunta on tärkeää, sen olen oppinut oikein yliopistossa.