Tämä päivä ja edellinen yö on kulunut suurimmaksi osaksi kivun sumentaman verhon sisällä. Sain taas kerran tuntea hinnan, jonka naiseudestani joudun kerran kuussa maksamaan. Nyt kipu vain tuntui pahemmalta kuin aikoihin, ehkä kuumuus lisäsi sitä. Itkin pienenä myttynä sängyllä ja toivoin, että voisin nukkua huomiseen tai ylihuomiseen. Parasetamoli ei auttanut ja ibuprofeiinilla ja masennuslääkkeilläni voi yhteisvaikutuksena saada ruuansulatuskanavan verenvuotoja, mitkä eivät nekään tuntuneet houkuttelevilta. Tarpeeksi kauan kärsittyäni kuitenkin uhmasin kummankin lääkkeen käyttöohjetta ja nielin kaksi tulehduskipulääkettä, jotka pikkuhiljaa auttoivat.

Nyt olo on jotenkin raukea. Kipu vaatii niin paljon energiaa, sen loppuminen tuntuu taivaalliselta. Kunhan se vain ei enää tulisi takaisin, ainakaan kuukauteen. Ehkä tänään voisin sittenkin saada vielä jotakin aikaan, vaikka kirjoitettua vielä muutaman sivun.

Edellisen postauksen hämmentävän taideteoksen taustalla on muuten itselleni erääseen treffipalstaan tekemäni profiili. Vielä se ei ole kantanut hedelmää, tuskin kantaakaan. Mutta onpahan siinä jotakin tekemistä, uusia ihmisiä ja sellaista. Ehkä kirjoitan siitä myöhemmin vielä lisää.