Minua väsyttää. Tänään kävelin kuin transsissa kotiin, päämääränäni vain päästä pian nukkumaan. Koko päivän olen haukotellut, luennolla en pystynyt keskittymään. Aamuinen koulumatka tuntui vieneen kaikki voimat. Väsytti liikaa, en voinut tehdä muistiinpanoja.

Olen aina väsyneempi kuin muut. Joskus minua väsyttää ilman syytä niin paljon, että oksettaa. Kun saan itse tehdä päivän ohjelman, nukun vähintään kahdet päiväunet. Oikeastaan se on erittäin häiritsevää, ei minua huvittaisi aina olla näin unelias. Haluasin olla niin kuin muutkin, edes välillä pirteä.

Tänään kyllästyin lopullisesti olemaan selittämättömän väsynyt. Päätin varata ajan lääkäriltä, onhan minulla muitakin oireita, kuten kadonnut ruokahalu, jonka takia olen laihtunut monta kiloa, ja välillä yltyvä pahoinvointi. Ja jos ne oireet eivät riitä, ovat polvenikin olleet kipeät jo vuosia. Aika hieno lista vaivoja, menisin siltä osin ikäistäni vanhemmasta. En kuitenkaan uskaltanut soittaa. Ajattelin soittaa huomenna, katsoisin vielä miltä huomenna tuntuu. Jos olo onkin jo parempi.

Oikeasti en uskaltanut, koska pelkäsin lääkärin vain toteavan oireeni osaksi masennusta ja kysyvän, haluaisinko lisää masennuslääkkeitä. Kyllä minä tiedän, että kaikki oireet asettuvat masennuksen laajaan kuvaukseen. Mutta kun ne eivät katoa silloinkaan, kun pääni tuntuu normaalilta ja ahdistus ja henkinen paha olo ovat poissa.

Enkä oikein tiedä, mitä minulle voitaisiin tehdä. Lähettää testeihin, tutkia sokeriarvot ja hemoglobiini. Mutta jos ne ovat normaalit? Olisiko se sitten siinä, ei nyt sitten saatukaan mitään selville, tässä niitä uusia masennuslääkkeitä. Lapsena minulla epäiltiin jotakin valkavaa, minut lähetettiin moneen kalliiseen testiin, joista ei löytynyt mitään. Onneksi niin, mutta minulle jäi typerä olo kaikkien turhien testien jälkeen.

Huomenna kyllä soitan. Paitsi jos olo onkin parempi.